Elämämme on juhlaa

Viime viikolla meillä oli adventtilounas koulussamme. Se oli varmaan aikalailla ensimmäinen kerta kun meillä kaikilla oli päällä "kaikki parasta mitä yleensä on" (näytelmästämme varastettu lausahdus, joka jäi vähän ehkä elämään meidän keskuuteemme), ja se oli aika kivaa. Paitsi että itse heräsin 15 minuuttia ennen lounaan alkamista ja jouduin "aika" nopeasti laittautumaan, mutta onkos tuolla kuitenkaan minkäänlaista merkitystä. Kyllähän se meikkaaminen ja laittautuminen on kivaa, mutta eihän se oli se mikä tekee siitä juhlasta juhlan. Toisaalta nyt kun aloin pohtimaan, niin en tiedä itsekään mikä se on. KUVAPLÄJÄYS (lopussa kuvia myös luokkatoverimme Juuson ylioppilasjuhlista):

Teidän kanssane on mukava juhlistaa elämää. :)

Marraskuu kuvina

Ensimmäinen kerta elämässäni kun teen tämmöisen postauksen, kokeillaan!

 kotona   //   lunta♥   //   maailman tärkein muistilappu   //   teinipeili, joka näyttää vahvasti siltä että vetäisin mahaani vähän överisti sisään mutta oikeasti se on supersankariasu

kävin lenkillä, ja ensimmäistä kertaa Kuokkalan sillan alla!   //   Tulin yöllä kotiin ja mun sänky näytti oikeasti tältä, tuli lämmin olo. Jostain tosi syvältä tuli myös tosi vahva tunne siitä, että pikkupetra olisi nyt tosi ylpeä. Se on muuten ehkä maailman onnellisin tunne. ps. olen lukenut paljon.   //   Roskisdyykkaamista Teemun kanssa   //   täyttöselfie pitää olla<3

#ootd, joka esiintyy kylläkin jo ensimmäisessä kollaasissa.   //   Sumuinen ja kovin kaunis yö.   //   Leipää?   //   koulu♥♥

nämä kaksi symbolia ovat kovin usein vierailulla kännykkäni vasemmassa yläkulmassa, ja nyt ne alkavat näyttää jo tutuilta.   //   Viime viikkoina oon todella paljon pohdiskellut lapsia ja niiden ajatusmaailmaa sekä käyttäytymistä. Siitä inspiroituneena oon tutkinut omia lapsuusajan piirrustuksia ja olen vähän järkyttynyt kaikista pelottavista kuvista mitä olen piirtänyt.   //   Marraskuun aikana olen myös yrittänyt kaunistautua Lushin kasvonaamioiden avustuksella.   //   Olen kokenut päätähuimaavia hetkiä hedelmäkarkkien kanssa. Mulle tapahtui kolme kertaa peräkkäin niin että karkkipussista tuli pelkkiä värillisiä ja se oli aika huisia.

Olen rakastunut

Mulla on minimaalinen kriisi aina välillä päällä, koska mun kämpässä ei toimi netti lähes ollenkaan enkä pääse kirjoittelemaan tänne mitään ihania turhuuksia. Salaa kuitenkin nautin siitä todella paljon, enkä edes yritän tehdä asialle mitään. Ainakaan vielä. Nyt tulin silti väkisin kirjoittamaan, ja annan tälle postaukselle vaikka koko yön aikaa ladata itsensä tänne.

Meidän ihana luokkamme ♥

Mutta, asiaan. Tämän viikon torstaina (kirjoitan tätä siis sunnuntaina 15. päivä) oli meidän näytelmämme ensi-ilta, ja olen ihan uskomattoman täpinöissäni. Teatterista, meiän luokasta, tästä koulusta, Jyväskylästä ja myös mun elämästä. Tässä parin viikon sisällä oon ylittänyt itseni todella monella tapaa ja tuo ensi-ilta oli oikeastaan viimeinen etappi, eikä mua ees jännittänyt! Paitsi joku kymmenen minuuttia ennen esitystä meinas tulla "pieni" paniikkikohtaus, mutta siitä päästiin aika helposti yli. Ja kun meni lavalle niin se katosi samantien ja tuntui kuin olisi hypännyt uuteen maailmaan ja yhtäkkiä vaan eli sitä näytelmää. Se oli mun mielestä aivan tajuttoman siistiä, ja toki myös kliseistä. Sain taas ihan uudenlaisen palon tähän hommaan!

Kirjoitin tähän äsken tosi pitkän tarinan siitä, että missä asioissa mulla oli vaikeuksia ja miten niistä selvittiin, ja että mikä fiilis on nyt niistä asioista, mutta sitten tajusin kuinka tyhmää se olikaan, ja pyyhin koko tekstin pois. Nyt haluan vain toivottaa kaikki tervetulleiksi teatteri Miilulle Jyväskylään katsomaan tämä näytelmä, se on aika loistava!

Tässä vielä esityspäivämäärät:

to 12.11. klo 19

ti 17.11. klo 13

to 19.11. klo 13 ja klo 19

ti 24.11. klo 19

to 26.11. klo 13 ja klo 19

pe 27.11. klo 19

ja liput 5€!

Loppuun vielä kuvia meidän hurjista enskaribileistä, kiitos kuvaajalle! Nää on mun mielestä kaikessa kamaluudessaan aika huippuja. :D

Tää on ehkä lempparikuva musta ikinä!

Mökkiviikonloppu

Viime perjantaina lähdettiin koulun jälkeen mukavaisella porukalla Himokselle mökkeilemään ja oltiin siellä sunnuntaihin asti. Meillä oli mun mielestä tosi ihanaa ja mukavaa, ja maisemat oli aika upeat. Mökki oli myös erittäin hieno ja kaikille löytyi nukkumapaikka. Mun mielestä on kovin etuoikeutettua tuntea teidät kaikki, ja on ihanaa tutustua teihin kokoajan enemmän ja enemmän. ♥

Me syötiin erittäin hyvin, soiteltiin ja laulettiin, kuunneltiin musiikkia, saunottiin (mä en), pelattiin pelejä ja ihan vaan istuttiin toistemme seurassa.
Mun mielestä oli vähän hupsua lähteä perjantaina kouluporukan kans Himokselle, ja tulla sunnuntaina saman porukan kanssa takaisin opistolle ja lähteä siitä taas seuraavaan viikkoon. Mutta ei (vielä ainakaan) tunnu siltä että saisin teistä yliannostuksen!

Seuraavaa kertaa odotellessa.

Syksy

Herranjumala pihalla on värikästä. Yhtenä päivänä jäin vain pihalle katsomaan maisemia ja oikeasti hämmästelemään sitä väriloistoa. Se on ihan uskomatonta. Vaikka kesä tuntuu jo aika kaukaiselta tapaukselta, niin toisaalta en kyllä muista huomanneeni lehtien kellastumista tai niiden tippumista. Se tulee tavallaan niin yhtäkkiä.

Muistan kun viime vuonna tähän aikaan lenkkeilin todella paljon. Syksyllä se ehkä on kivointa. Lähdin aina kotoa pitkälle (ja kylmälle) patikointimatkalle, jonka jälkeen tulin takaisin kotiin ja menin saunaan. Sen jälkeen puin villasukat jalkaan ja menin viltin alle takkatulen ääreen. Ihan oikeasti.

Tänä vuonna mun syksyfiiliksen huomaa lähinnä tästä kaamosmasennuksesta mikä mulla on. En oikeastaan oo milläänlailla masentunut mutta ihan helvetin väsynyt. Netflixin tapittaminen ja sängyssä makoileminen on lisääntynyt huomattavasti. Niin on toisaalta myös teen juominen ja kirjojen lukeminenkin. ♥ Oon lukenut pitkästä aikaa todella paljon ja oon tosi iloinen siitä. En muistanutkaan että kuinka johonkin kirjaan voi uppoutua niin syvästi ja miten voi istua jopa tunteja sohvalla kirja sylissä - ja se teekuppi siinä vieressä.

Toisaalta kyllä vituttaa. Ihan kunnolla. Mun mielestä syksy on oikeasti ehkä hirvein vuodenaika, varsinkin nykyään kun se talvi sieltä kovasti yrittää yrittää tulla, mutta ei se vaan tuu. On niin kylmä kokoajan ja tuulee ja se on hirveää. Niin ja ootentaapas että se vesisade alkaa. Sitä ei oo tänä syksynä oikeastaan vielä ollutkaan, mutta kyllä se sieltä vielä tulee ja se on varsinkin sitten kivaa kun alkaa satamaan vaakatasossa. Ja kun voi sataa jopa monta viikkoa putkeen.

Iho kuivaa, ei voi käyttää meikkivoiteita eikä puutereita (joita mä en muutenkaan oikeastaan voi käyttää koska muutenkin kuiva iho). Kutittaa joka paikasta kokoajan, ja noita rasvapurkkeja saa olla jatkuvasti aukomassa. Huulet on niin rohtuneet ja kipeät että ei voi edes hymyillä. Toisaalta miksipä edes hymyilisin.

Tukka on niin sähkönen että on pakko pitää pipoa päässä tai lyyä siihen seittemän kiloa lakkaa. protip: Jos autoa ajaessa muuten haluaa koskea rattiin niin kannattaa viiä autoon nahkahanskat. Onneks mulla on maailman ihanin mersu joka lämpenee nopeampaa kuin yksikään auto tällä planeetalla. ♥ Tänään tosin kuulin että meidän tiemme tulevat eroamaan. Kovin haikeaa. Nyt pääsen kokemaan ensimmäistä kertaa sen fiiliksen kun joudun luovuttamaan oman auton jonkun toisen ihmisen käyttöön. Nyt minusta tulee tyttö joka liikkuu joko julkisilla tai isin mersulla. Aika jännittävää.

2015/10/6

Toissa viikonloppuna otin yhden helsinkiläisen kaverin täältä opistolta kotiin mukaan hämmästelemään meiän muumilaaksomeininkiä ja muita ihmeellisiä asioita Vimpelissä. Hassua kuinka suomensisäisestikin löytyy niin suuria kulttuurieroja. Se on kuitenkin mun mielestä tosi siisti juttu ja ehkä jopa pieni rikkaus.
Lauantaina meiän ikiomassa kapakassamme esiintyi Juju ja koko Vimpeli oli aivan sekaisin! Siellä ei siis lähestulkoon ikinä esiinny mitään isompia artisteja ja me yritettiin olla epäjuntteja. Ehkä me onnistuttiin siinä. Juju oli muuten aivan loistava ja versiot biiseistä oli kovin erilaisia kuin levyillä, mutta ne toimi mun mielestä aika täydellisesti. Oon vahvasti sitä mieltä että Julius Sarisalmi on taiteilija. Ja varmaan hullukin.

Kouluun kuuluu kokoajan vaan parempaa ja parempaa.Viime viikon keskiviikkona meillä oli viimevuotisten teatteri- JA musaluokkalaisten järjestämät fuksiaiset/ryyppäjäiset, ja oli ihan huippukivaa. Meidän piti tehä kaikkea hurjaa keskustassa ja ihmiset katsoi meitä hieman kieroon. Meidän ryhmä ei voittanut kilpailua, mutta onneksi kaikki saivat silti upean palkinnon! Kuulin että torstaina ei monikaan ollut koulussa.

Viime viikolla saimme myös ensimmäistä kertaa kätösiimme käsikirjoituksen tulevasta näytelmästä (jonka ensi-ilta on muuten jo 12.11.), ja tänään saatiin tietää roolijaot ja alettiin harjoittelemaan jo ensimmäisiä kohtauksia. En edes muistanut että mulla oli teatterihommia näin ikävä. Siitä on monta vuotta kun olen viimeksi ollut mukana näytelmässä ja nyt en millään malta odottaa näytelmäharjoituksia (aka. koulupäiviä!!), saatika esityksiä. Ihan hullua. Meillä on nyt viisi viikkoa aikaa rakentaa näytelmä ja meillä ei ole vielä edes valmiita käsikirjoituksia. Näin syksyn ensimmäisinä saatanan kylminä päivinä mua lämmittää tosi kovasti ajatus siitä että meidän luokka tulee viettämään nyt tosi tiiviisti aikaa yhdessä Miilulla (meidän teatteri), ja varsinkin se, että päästään nyt ihan oikeasti yhdessä luomaan jotain. Meidän näytelmästä tulee ihan huippu, tulkaa vaikka kahtomaan.

Loppuun vielä vähän herkkyyttä robbarin muodossa <3

First month

Hassua kuinka yhden ainoan kuukauden aikana tästä kaikesta on tullut jotenkin tosi kotoisaa. Välillä vituttaa lähteä ajamaan Jyväskylään mutta heti kun kaupunki ja sen valot iskee silmään niin tuntuu että on kotona. Ja että on tulossa kiva viikko!
Kämppiksen naama näyttää jo erittäin tutulta ja oon muutenkin saanut täältä jo muutaman tosi läheisen ystävän. ♥
Muistan kun ekana iltana istuin huoneeni lattialla ja mietin kuinka siistiä tämä on, ja jännityksellä odotin että minkähänlainen tästä vuodesta ihan oikeasti tulee. On tämä loppujenlopuksi kuitenkin (hyvällä tavalla) tosi sairas paikka.

<3

Me ollaan tehty jo vaikka mitä ja suunniteltu kaikenlaista hullua. Ensi viikolla meillä alkaa myös ensimmäisen näytelmän harjoitteleminen ja siitä tulee varmasti tosi mielenkiintoista. Meillä on ollut draamakasvatuksen tunteja meidän omalla pienellä teatterilla ja siellä on tosi pehmeät penkit! On se muutenkin ihan siisti paikka.
Täällä eläminen on oikeasti niin tapahtumarikasta että en tiedä pysynkö edes perässä mutta se on vaan kivaa. Tällä viikolla meillä ei näy lukujärjestyksessä muutakuin pelkkää afrotanssia ja djembeä enkä tiedä mitä siltä olisi pitänyt odottaa. So cool!

Tässä yksi onnistunut otos eräästä sumuisesta illastamme (joita olemme pitäneet _paljon_!

Huomenna mulle on tulossa kiva päivä kun menen häämeikkimalliksi Suvi-ystäväiselleni joka opiskelee meikkaaja-maskeeraajaksi täällä Jyväskylässä. Saan myös hääpuvun päälleni ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa elämässäni, hihhih!

OLEN ONNELLINEN

Viime yönä kirjoitin eräälle ihmiselle 18 sivua pitkän kirjeen, enkä edes tiedä tulenko koskaan sitä hänelle antamaan. Kirjettä kirjoittaessani itkin ihan tajuttoman paljon, koska mun elämä on muuttunut ihan hirmuisesti. Oon jättänyt tämän vuoden puolella todella ison kasan sekä hyviä että huonoja asioita pois mun elämästä ja olo tuntuu hieman alastomammalta ja kevyemmältä.
Mutta onneksi pari viikkoa sitten tajusin että juuri tämä alastomuus ja keveys on enemmän sitä mua. Oon paljon enemmän oma itseni. Mulla on kovinkin samanlainen olo kuin vaikka kymmenen vuotta sitten kun olin iskän kanssa kiipeilyreissulla pyhävuorella, tai vaikka papan kanssa kurkien tiirailureissuilla. Ja se on erittäin hyvä juttu.
Muutin ehkä Suomen kivoimpaan kaupunkiin, eli Jyväskylään. Oon asunut täällä vasta kolme viikkoa, mutta musta tuntuu nyt jo tosi inhottavalta ajatella että tuun asumaan täällä enää alle 9 kuukautta. Minusta tuntuu että tästä vuodesta tulee oikeinkin loistava. Minä olen kovin onnellinen tällä hetkellä.

Tässä upea kuva puusta.

Lopetin "oikean koulun", ja aloitin opiskelun Jyväskylän kristillisessä opistossa. Mua aina naurattaa kun multa kysytään että mikä musta tulee sitten isona, koska eihän musta tuu mikään. Täältä ei valmistu yhtään miksikään, mutta se on ihan fine. Tämä on ehkä kaikista onnistunein isompi päätös mun elämässä, ja välillä vaan hyperventiloin sängyssäni pelkästä onnellisuudesta. Opiskelen siis teatteri-ilmaisua ja meillä on ehkä maailman ihanin luokka. Me ollaan elelty täällä yhdessä kolmisen viikkoa ja voin nyt jo sanoa useammasta ihmisestä että ne on mulle tosi rakkaita. Me ollaan nyt jo tehty kaikkea tosi kivsua yhdessä ja oon ihan rakastunut mun elämään. Pesin tänään myös pyykkiä ensimmäisen kerran elämässäni ihan yksin, ja sekin meni melkeen nappiin. Ainut asia minkä unohdin tehä, oli vesihanojen kääntö oikeaan asentoon, eli siellä mun muumilakanat lähti uudelle pyörintäkierrokselle juuri äsken ja mua vähän jännittää että saanko ne kuivaksi ennen kuin pitäis nukkumaan mennä.

Mulla ei oo yhtään rahaa, eikä yhtään ruokaa. Tällä viikolla oon elänyt kouluruuilla ja mun kämppiksen nuudeleilla ja leivillä. Se on oikeastaan aika siistiä. Oon aika onnellinen myös siitä että mulla on laihdutusteetä jonka pitäisi viedä nälkää pois. Hahhah. Nyt menen tutkailemaan pesukoneita ja sen jälkeen siivoamaan omaa pientä kopperoani, ja jos oikein villiksi heittäydyn niin voisin käydä lenkillä!

Täällä muutama hassu pieni rakas ♥

Oletteko te onnellisia? 

Mitä kuuluu?

Mulle kuuluu ihan hyvää. Koko kesän on ollut ihan hirmupaskat kelit, ja se on aika masentavaa. Musta edelleen tuntuu siltä että kesä ei ole vieläkään alkanut, mutta pakkohan se on todetta että se on pian jo ohi. Tänä kesänä ei ole ollut ollenkaan mitään ihania ja lämpimiä kesäöitä (paitsi sisällä ja Turkissa), enkä ole uinut ollenkaan (ei sillä että edes tykkäisin uimisesta). Eilen sanoin että tulen itkemään varmaan koko pitkän talven, jos lämpöä ei ole tulossa koko kesänä - ja tänään se tuli! Tosin vain yhdeksi päiväksi, mutta jospa sitä yrittäisi vaikka nauttia tästä päivästä. Selailen päivittäin matkasivustoja ja yritän ettiä halpoja matkoja, edes viikonlopuksi. Samalla kuitenkin tiedostan sen että olen työtön, ja että mun tilillä on viiskymppiä. Kyllähän sillä ja Viroon pääsis!

Oltiin muutama päivä sitten äitin ja iskän kanssa Hämeenlinnassa katsomassa AC/DC:tä ja keikka oli hieno. Ei yhtä hyvä kuin 2009, mutta silti tosi mahtipontinen. Kitarasoolo oli kyllä tosi upea ja hieno ja hauskakin. Mun mielestä siellä oli myös aika loistava lämppäri (ei Santa Cruz vaan Vintage Trouble)! Olen aika onnellinen että olin tuolla keikalla, koska itse en henkilökohtaisesti usko että AC/DC enää keikkailee. Ainakaan Euroopassa.

Tässä upea kännykkäkuva.

Tein alkukesästä postauksen mun kesän Bucket Lististä, ja tänään menin iloisena tutkimaan sitä ja luulin että melkein kaikki on varmaan jo tehty. Oon tehnyt viidestätoista asiasta vasta kolme, ja kaikista säälittävintä siinä on ehkä se että kaikki ne on tehty periaatteessa yhdellä kertaa. Otin äkkilähdön ulkomaille, rusketuin ja uin yöllä. Ehkä saan lisäpisteitä siitä että uin yöllä meressä. Hahah. Täältä näkee siis vielä kaikki tekemättä olevat asiat, joita on ehkä aika paljon vielä. Nyt lähden taas pihalle nautiskelemaan tuosta säälittävästä lämmöstä joka on kyllä aika ihanaa.

ps. onko kukaan mun kaveri menossa blockfesteille? Tai Kuopiorockiin?

Maailman hienoimmat kengät

Mulla on maailman hienoimmat kengät ja oon rakastunut. Olin perjantaina Seinäjoella kattomassa Tippa-Teetä ja samalla muutamia muitakin kovia. Tippa-T on tällä hetkellä mun asiajäbä number1 ja oon aika varma että se myös tuo sen likasimman klubiräpin bäkkii (häitä odotellessa). Otin nuo kuvat yöllä ja pahoittelen pimeyttä.

Turkki oli ihana

Täällä enemmän kuvia!!

En millään pysty tarkkaa selostusta reissusta tekemään, ja ehkä toisaalta on myös parempi että kerron vain kohokohdat enkä selitä joka päivää liian tarkasti.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun otin äkkilähdön ulkomaille, ja voin kertoa että tämä tyyli sopii mulle kyllä paljon paremmin. Mulle itselleni olisi käynyt tyyliksi semmoinenkin että otetaan pelkät lennot, ja etsitään paikan päältä yöpymispaikka (joka olisi vain se halvin mahdollinen), mutta matkaseuralaiseni oli kuitenkin sen verran mukavuudenhaluinen että matkaa varatessamme, ennen "Etsi" -napin painamista piti varmistaa hotellin minimitähtimäärä, rannan läheisyys sun muut all-inclusivet. Tehtiin kompromissi ja otettiin kolmen tähden hotelli johon sisältyi aamupala. Niin ja Kleopatra Beachille oli 100 metriä, ja täytyy kyllä myöntää että se oli parempi juttu kuin täydellisyys.

Aion kyllä itse tulevaisuudessa kokeilla tuota "pelkkä menolippu" -tyyliä, mutta ehkäpä tämä "ilman äitiä" -matkustaminen on hyvä aloittaa kuitenkin näin. Ja kyllähän tämä muutenkin erosi siitä, miten pienenpänä olen matkustanut. Meillä kotona matkalle lähtiessä tärkeintä oli varmasti se, että lentoyhtiön ja matkatoimiston nimissä mainitaan sana finn. Ja onhan sekin inhottavaa että joutuu odottamaan sen 10 kuukautta ennenkuin pääsee homman päälle.

Mutta ehkäpä sitten taas asiaan. Lähdettiin siis perjantaina (26.6.) Seinäjoelle, ja käytiin tsekkailemassa provinssialue, jonka jälkeen yhdeltä yöllä hypättiin onnibussin kyytiin ja matkusteltiin Kamppiin, josta lähdettiin taas suoraan bussilla Helsinki-Vantaalle. Siellä meillä oli muutama tunti aikaa suorittaa aamupala sekä meikkiostoksia ennen lentokoneeseen astumista. Lennettiin siis turkkilaisella Corendon-nimisellä lentoyhtiöllä, eikä löydy kyllä mitään pahaa sanottavaa. Jatkoin shoppailua taas lentokoneessa ja ostin rannekellon!

Bussimatka Antalyasta Alanyaan kesti alle kaksi tuntia, ja se meni kyllä tosi nopeasti esitteitä lukiessa. Meillä oli viikon lomalle liian paljon tekemistä eikä tosiaankaan meinattukkaan saada kaikkea tehtyä.
Meidän hotellin nimi oli Alin Hotel, ja se sijaitsi siis Alanyassa. Mun mielestä ainakin kolmen tähden hotelliksi huippuhyvä. Työntekijät oli tosi ihania ja hauskoja ja tietysti sijainti oli loistava.
Heti hotellille päästyämme, lähdettiin metsästämään ruokapaikkaa ja käveltiin meiän huudit läpi. Ensimmäisenä iltana meidän ihana parvekenaapuri alkoi huutelemaan meille, ja istuttiin monta tuntia parvekkeella ja syötiin herkkuja joita hän meille heitteli. Tästä tuli meille melkein jokailtainen perinne (me myös herätettiin se parina yönä).
Ekana iltana ostettiin meille myös seuraavalle päivälle hamam-paketti, ja keskiviikolle (?) katamaran-risteily.
Hamam oli aika mielenkiintoinen kokemus. Siinä siis ensimmäisenä mennään höyrysaunaan höyrystelemään, sen jälkeen suolahuoneeseen hieromaan suolaa keholle, sen jälkeen ihan normaali sauna, josta mentiin seuraavaan vaiheeseen vasta kun kaikki oli saunomisensa saunoneet (oltiin meiän porukan ainoat suomalaiset, ja se toi meille tässä vaiheessa pieniä paineita). Saunan jälkeen oli mutakylpy, joka oli kyllä ihan huippu(paskanen)kokemus! Näitten saunojen sun muiden jälkeen oli se itse asia. Meidät kuljetettiin jonnekkin ihmeelliseen pesuhuoneeseen, jossa meidän piti mennä makaamaan semmoselle alustalle, ja sitten siihen tuli joku mies kääntelemään ja kuorimaan vartaloa hanskalla. Hanskakuorinnan jälkeen ne purskutteli semmosta tosi kivan tuntusta vaahtoa päälle ja sitten ne ihan pesi meidät. Kuulostaa arveluttavalta mutta ehdottomasti kokemuksen arvoinen asia. Tämän jälkeen oli vielä öljyhieronta ja se jätti ihon tosi sileän tuntuiseksi.

Katamaran-risteilystäkin mulla on ihan siisti tarina. Bussin piti hakea meidät kymmeneltä hotellin edestä, ja me istuttiin siinä vielä kahtakymmentä vaille yksitoista. Käytiin sitten hotellin respasta kysymässä että voisiko joku soittaa siihen firmaan ja kysyä että mikä nyt on homman nimi. "They're coming." Okei?

Mentiin sitten takaisin pihalle odottelemaan, ja kohta siihen tuli joku mies sähkökäyttöisellä potkulaudalla (niinpä). Hän sitten siinä jotain höpötteli ja teki pari puhelua, ja vähän ajan päästä joku hänen ystävänsä saapui omalla autollaan siihen meidän luo, ja meidät laitettiin sinne autoon istumaan ja tämä potkulautamies lähti omiin matkoihinsa. Tässä vaiheessa kuskimme sanoi että homman nimi on nyt se, että meidän laiva on jo lähtenyt mutta pysähtynyt ja odottaa meitä jossain poukamassa. Meitä vähän ehkä huvitti (hävetti) tämä toiminta, ja naureskeltiinkin koko matka. Mutta mitäs muuta me tälle asialle edes voidaan? Kun päästiin perille, meidän kuski talutti meidät herrasmiehen elkein kädestä kiinni pitäen semmoiseen kivikkoon, ja sanoi että hänen joutuu nyt lähteä, mutta joku kolmas mies tulee kohta ja hakee meidät jollain pienellä kanootilla ja vie laivaan. No, tämäkään ei ihan riittänyt, vaan tämän kolmannen miehen saapuessa hän käski meidän riisua vaatteet ja laittaa kaikki tavarat jätesäkkiin kanoottiin, ja sen jälkeen uida laivan luokse. Jep.
Siinä sitten (minä vielä haikammoisena) uitiin noin kahdensadan metrin matka laivan luokse ja oltiin kyllä ihan lähellä kuolla. Sen jälkeen nukuttiinkin laivan lattialla varmaan tunnin verran. Risteily itsessään oli tosi upea ja maisemat oli kyllä aika uskomattomia. Nähtiin myös tosi iso ja suloinen merikilpikonna (josta en valitettavasti saanut kuvaa koska mun kamera kuoli hetkeksi).

Viimeisenä voisin kertoa vaikka Beach Partyistä, joka oli myöskin kyllä tosi hieno kokemus. Me saatiin liput sinne 50 liiralla, ja siihen sisältyi ilmaiset juomat ja ilmaiset ruoat. Harmittaa aika kovasti että unohdettiin syödä siellä. Venuena toimi (käsittääkseni) Havana Beach Club, johon kuului siis ylhäällä oleva baari-alue, ja alhaalla ihan siis hiekkarannalla semmonen partyalue. Hyvin vaikea selittää. Ihan aluksi mietittiin että oli ehkä vähän ylihypetetyt nämä bileet, mutta sitten myöhemmin vasta alkoi ohjelmanumerot. Itsekin valittevasti osallistuin muutamaan kilpailuun, jotka oli kyllä oikeasti tosi siistejä. Osallistuin tietämättäni tanssikilpailuun, ja huimilla tanssitaidoillani mietin siinä että mitähän ihmettä tässä nyt pitää tehdä, ja päätin siinä sitten vain keinutella lantiotani sensuellisti ja kyllä se ihan uppos. Toki siinä vain odotteli että loppuisipa tämä kamala biisi jo että pääsisin taas istumaan ja katselemaan muita. Täällä rannalla olevat bileet loppuivat jo aika aikaisin, ja lähdettiin sitten vielä keskustaan jatkoille vähän tanssimaan ja oli kyllä ihan huisin hauskaa. En yhtään tykkää tanssia enkä ole sitä ikinä Suomessa oikeastaan tehnytkään, eikä kyllä tee mielikään. What happens in Turkey, stays in Turkey. 

Meidän hotellia vastapäätä oli vesipuisto, jossa käytiin yhtenä päivänä ja se oli tosi siisti paikka. Innostuttiin aika kovasti laskemaan niitä mäkiä! Siellä oli semmonen Half Pipe -tsydeemi mikä otti mahasta enemmän kuin särkänniemessä.
Meillä oli tosi tapahtumarikas loma, enkä millään pysty kaikesta kertomaan. Meillä oli niin paljon randomeita ja ihania tilanteita ettei niitä kaikkia enää edes muista. Me pelattiin yöllä pullonpyöritystä merenrannalla, uitiin vaatteet päällä yöllä, syötiin ruotsalaisessa jalkapallobaarissa, soitettiin viulua rannalla, nähtiin kameleita, saatiin private taikuriesitys, letitettiin siivojien tukkia hotellihuoneessa, juostiin pari kertaa käsi kädessä karkuun miehiä, ja naurettiin ihan liikaa. Kaikista hauskin juttu oli ehkä se kun mentiin ensimmäistä kertaa rannalle hyvännäköisinä bikinit päällä, ja joku mies sanoi meille että näytetään 13-vuotiailta. Päätettiin että se johtui meidän kulmakarvoista.

 Mun mielestä matkailussa kaikista siisteintä on se, kun ensimmäistä kertaa astuu siihen toisen maan maaperään ja haistelee sitä ilmaa ja tajuaa kuinka erilainen se on. Ja kuinka niillä ihmisillä on siellä tietyt sävelet (jotka on ihan erit kuin esimerkiksi meillä), jotka on niille tosi selvää ja arkista. Ja se, kuinka minä pääsen lentokoneella kokemaan tämän erilaisuuden ja elämään erilaista elämää. Edes siis hetkeksi. Se antaa oikeasti tosi paljon toivoa ja elämänhalua, ja sellaisen fiiliksen että voi tehdä ihan mitä vaan. Oikeasti ihan mitä vaan. Se on muuten ihan paras fiilis. Oon matkustanut ihan liian vähän elämäni aikana ja se asia saa luvan muuttua samantien. Se avartaa niin paljon.
Mulla on paha tapa rakastua paikkoihin. Rakastun todennäköisemmin paikkaan kuin ihmiseen ja saatan viettää monta yötä itkien ja ajatellen vaikka hiekkaa Kleopatra Beachillä, kun taas ihmisten perään en itke usein (hah miks valehtelen).

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Jos matkustat matkatoimiston välityksellä, en suosittele heidän kautta ostamaan mitään retkiä. Deturin kautta esimerkiksi nuo Beach Party liput maksoivat 90 liiraa, ja me saatiin ne 50 liiralla kun vähän jaksettiin kysellä ja tutkia asiaa. Me ostettiin Hamam-päivä ja Katamaraaniristeily samasta paikasta ja saatiin siitä hyvä pakettihinta. Kaikki oli halvempaa paikallisten yritysten järjestäminä. Turkissa muuten saa ilmaisia shotteja jos vähän hymyilee tarjoilijoille.