Mökkiviikonloppu

Viime perjantaina lähdettiin koulun jälkeen mukavaisella porukalla Himokselle mökkeilemään ja oltiin siellä sunnuntaihin asti. Meillä oli mun mielestä tosi ihanaa ja mukavaa, ja maisemat oli aika upeat. Mökki oli myös erittäin hieno ja kaikille löytyi nukkumapaikka. Mun mielestä on kovin etuoikeutettua tuntea teidät kaikki, ja on ihanaa tutustua teihin kokoajan enemmän ja enemmän. ♥

Me syötiin erittäin hyvin, soiteltiin ja laulettiin, kuunneltiin musiikkia, saunottiin (mä en), pelattiin pelejä ja ihan vaan istuttiin toistemme seurassa.
Mun mielestä oli vähän hupsua lähteä perjantaina kouluporukan kans Himokselle, ja tulla sunnuntaina saman porukan kanssa takaisin opistolle ja lähteä siitä taas seuraavaan viikkoon. Mutta ei (vielä ainakaan) tunnu siltä että saisin teistä yliannostuksen!

Seuraavaa kertaa odotellessa.

Syksy

Herranjumala pihalla on värikästä. Yhtenä päivänä jäin vain pihalle katsomaan maisemia ja oikeasti hämmästelemään sitä väriloistoa. Se on ihan uskomatonta. Vaikka kesä tuntuu jo aika kaukaiselta tapaukselta, niin toisaalta en kyllä muista huomanneeni lehtien kellastumista tai niiden tippumista. Se tulee tavallaan niin yhtäkkiä.

Muistan kun viime vuonna tähän aikaan lenkkeilin todella paljon. Syksyllä se ehkä on kivointa. Lähdin aina kotoa pitkälle (ja kylmälle) patikointimatkalle, jonka jälkeen tulin takaisin kotiin ja menin saunaan. Sen jälkeen puin villasukat jalkaan ja menin viltin alle takkatulen ääreen. Ihan oikeasti.

Tänä vuonna mun syksyfiiliksen huomaa lähinnä tästä kaamosmasennuksesta mikä mulla on. En oikeastaan oo milläänlailla masentunut mutta ihan helvetin väsynyt. Netflixin tapittaminen ja sängyssä makoileminen on lisääntynyt huomattavasti. Niin on toisaalta myös teen juominen ja kirjojen lukeminenkin. ♥ Oon lukenut pitkästä aikaa todella paljon ja oon tosi iloinen siitä. En muistanutkaan että kuinka johonkin kirjaan voi uppoutua niin syvästi ja miten voi istua jopa tunteja sohvalla kirja sylissä - ja se teekuppi siinä vieressä.

Toisaalta kyllä vituttaa. Ihan kunnolla. Mun mielestä syksy on oikeasti ehkä hirvein vuodenaika, varsinkin nykyään kun se talvi sieltä kovasti yrittää yrittää tulla, mutta ei se vaan tuu. On niin kylmä kokoajan ja tuulee ja se on hirveää. Niin ja ootentaapas että se vesisade alkaa. Sitä ei oo tänä syksynä oikeastaan vielä ollutkaan, mutta kyllä se sieltä vielä tulee ja se on varsinkin sitten kivaa kun alkaa satamaan vaakatasossa. Ja kun voi sataa jopa monta viikkoa putkeen.

Iho kuivaa, ei voi käyttää meikkivoiteita eikä puutereita (joita mä en muutenkaan oikeastaan voi käyttää koska muutenkin kuiva iho). Kutittaa joka paikasta kokoajan, ja noita rasvapurkkeja saa olla jatkuvasti aukomassa. Huulet on niin rohtuneet ja kipeät että ei voi edes hymyillä. Toisaalta miksipä edes hymyilisin.

Tukka on niin sähkönen että on pakko pitää pipoa päässä tai lyyä siihen seittemän kiloa lakkaa. protip: Jos autoa ajaessa muuten haluaa koskea rattiin niin kannattaa viiä autoon nahkahanskat. Onneks mulla on maailman ihanin mersu joka lämpenee nopeampaa kuin yksikään auto tällä planeetalla. ♥ Tänään tosin kuulin että meidän tiemme tulevat eroamaan. Kovin haikeaa. Nyt pääsen kokemaan ensimmäistä kertaa sen fiiliksen kun joudun luovuttamaan oman auton jonkun toisen ihmisen käyttöön. Nyt minusta tulee tyttö joka liikkuu joko julkisilla tai isin mersulla. Aika jännittävää.

2015/10/6

Toissa viikonloppuna otin yhden helsinkiläisen kaverin täältä opistolta kotiin mukaan hämmästelemään meiän muumilaaksomeininkiä ja muita ihmeellisiä asioita Vimpelissä. Hassua kuinka suomensisäisestikin löytyy niin suuria kulttuurieroja. Se on kuitenkin mun mielestä tosi siisti juttu ja ehkä jopa pieni rikkaus.
Lauantaina meiän ikiomassa kapakassamme esiintyi Juju ja koko Vimpeli oli aivan sekaisin! Siellä ei siis lähestulkoon ikinä esiinny mitään isompia artisteja ja me yritettiin olla epäjuntteja. Ehkä me onnistuttiin siinä. Juju oli muuten aivan loistava ja versiot biiseistä oli kovin erilaisia kuin levyillä, mutta ne toimi mun mielestä aika täydellisesti. Oon vahvasti sitä mieltä että Julius Sarisalmi on taiteilija. Ja varmaan hullukin.

Kouluun kuuluu kokoajan vaan parempaa ja parempaa.Viime viikon keskiviikkona meillä oli viimevuotisten teatteri- JA musaluokkalaisten järjestämät fuksiaiset/ryyppäjäiset, ja oli ihan huippukivaa. Meidän piti tehä kaikkea hurjaa keskustassa ja ihmiset katsoi meitä hieman kieroon. Meidän ryhmä ei voittanut kilpailua, mutta onneksi kaikki saivat silti upean palkinnon! Kuulin että torstaina ei monikaan ollut koulussa.

Viime viikolla saimme myös ensimmäistä kertaa kätösiimme käsikirjoituksen tulevasta näytelmästä (jonka ensi-ilta on muuten jo 12.11.), ja tänään saatiin tietää roolijaot ja alettiin harjoittelemaan jo ensimmäisiä kohtauksia. En edes muistanut että mulla oli teatterihommia näin ikävä. Siitä on monta vuotta kun olen viimeksi ollut mukana näytelmässä ja nyt en millään malta odottaa näytelmäharjoituksia (aka. koulupäiviä!!), saatika esityksiä. Ihan hullua. Meillä on nyt viisi viikkoa aikaa rakentaa näytelmä ja meillä ei ole vielä edes valmiita käsikirjoituksia. Näin syksyn ensimmäisinä saatanan kylminä päivinä mua lämmittää tosi kovasti ajatus siitä että meidän luokka tulee viettämään nyt tosi tiiviisti aikaa yhdessä Miilulla (meidän teatteri), ja varsinkin se, että päästään nyt ihan oikeasti yhdessä luomaan jotain. Meidän näytelmästä tulee ihan huippu, tulkaa vaikka kahtomaan.

Loppuun vielä vähän herkkyyttä robbarin muodossa <3