First month

Hassua kuinka yhden ainoan kuukauden aikana tästä kaikesta on tullut jotenkin tosi kotoisaa. Välillä vituttaa lähteä ajamaan Jyväskylään mutta heti kun kaupunki ja sen valot iskee silmään niin tuntuu että on kotona. Ja että on tulossa kiva viikko!
Kämppiksen naama näyttää jo erittäin tutulta ja oon muutenkin saanut täältä jo muutaman tosi läheisen ystävän. ♥
Muistan kun ekana iltana istuin huoneeni lattialla ja mietin kuinka siistiä tämä on, ja jännityksellä odotin että minkähänlainen tästä vuodesta ihan oikeasti tulee. On tämä loppujenlopuksi kuitenkin (hyvällä tavalla) tosi sairas paikka.

<3

Me ollaan tehty jo vaikka mitä ja suunniteltu kaikenlaista hullua. Ensi viikolla meillä alkaa myös ensimmäisen näytelmän harjoitteleminen ja siitä tulee varmasti tosi mielenkiintoista. Meillä on ollut draamakasvatuksen tunteja meidän omalla pienellä teatterilla ja siellä on tosi pehmeät penkit! On se muutenkin ihan siisti paikka.
Täällä eläminen on oikeasti niin tapahtumarikasta että en tiedä pysynkö edes perässä mutta se on vaan kivaa. Tällä viikolla meillä ei näy lukujärjestyksessä muutakuin pelkkää afrotanssia ja djembeä enkä tiedä mitä siltä olisi pitänyt odottaa. So cool!

Tässä yksi onnistunut otos eräästä sumuisesta illastamme (joita olemme pitäneet _paljon_!

Huomenna mulle on tulossa kiva päivä kun menen häämeikkimalliksi Suvi-ystäväiselleni joka opiskelee meikkaaja-maskeeraajaksi täällä Jyväskylässä. Saan myös hääpuvun päälleni ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa elämässäni, hihhih!

OLEN ONNELLINEN

Viime yönä kirjoitin eräälle ihmiselle 18 sivua pitkän kirjeen, enkä edes tiedä tulenko koskaan sitä hänelle antamaan. Kirjettä kirjoittaessani itkin ihan tajuttoman paljon, koska mun elämä on muuttunut ihan hirmuisesti. Oon jättänyt tämän vuoden puolella todella ison kasan sekä hyviä että huonoja asioita pois mun elämästä ja olo tuntuu hieman alastomammalta ja kevyemmältä.
Mutta onneksi pari viikkoa sitten tajusin että juuri tämä alastomuus ja keveys on enemmän sitä mua. Oon paljon enemmän oma itseni. Mulla on kovinkin samanlainen olo kuin vaikka kymmenen vuotta sitten kun olin iskän kanssa kiipeilyreissulla pyhävuorella, tai vaikka papan kanssa kurkien tiirailureissuilla. Ja se on erittäin hyvä juttu.
Muutin ehkä Suomen kivoimpaan kaupunkiin, eli Jyväskylään. Oon asunut täällä vasta kolme viikkoa, mutta musta tuntuu nyt jo tosi inhottavalta ajatella että tuun asumaan täällä enää alle 9 kuukautta. Minusta tuntuu että tästä vuodesta tulee oikeinkin loistava. Minä olen kovin onnellinen tällä hetkellä.

Tässä upea kuva puusta.

Lopetin "oikean koulun", ja aloitin opiskelun Jyväskylän kristillisessä opistossa. Mua aina naurattaa kun multa kysytään että mikä musta tulee sitten isona, koska eihän musta tuu mikään. Täältä ei valmistu yhtään miksikään, mutta se on ihan fine. Tämä on ehkä kaikista onnistunein isompi päätös mun elämässä, ja välillä vaan hyperventiloin sängyssäni pelkästä onnellisuudesta. Opiskelen siis teatteri-ilmaisua ja meillä on ehkä maailman ihanin luokka. Me ollaan elelty täällä yhdessä kolmisen viikkoa ja voin nyt jo sanoa useammasta ihmisestä että ne on mulle tosi rakkaita. Me ollaan nyt jo tehty kaikkea tosi kivsua yhdessä ja oon ihan rakastunut mun elämään. Pesin tänään myös pyykkiä ensimmäisen kerran elämässäni ihan yksin, ja sekin meni melkeen nappiin. Ainut asia minkä unohdin tehä, oli vesihanojen kääntö oikeaan asentoon, eli siellä mun muumilakanat lähti uudelle pyörintäkierrokselle juuri äsken ja mua vähän jännittää että saanko ne kuivaksi ennen kuin pitäis nukkumaan mennä.

Mulla ei oo yhtään rahaa, eikä yhtään ruokaa. Tällä viikolla oon elänyt kouluruuilla ja mun kämppiksen nuudeleilla ja leivillä. Se on oikeastaan aika siistiä. Oon aika onnellinen myös siitä että mulla on laihdutusteetä jonka pitäisi viedä nälkää pois. Hahhah. Nyt menen tutkailemaan pesukoneita ja sen jälkeen siivoamaan omaa pientä kopperoani, ja jos oikein villiksi heittäydyn niin voisin käydä lenkillä!

Täällä muutama hassu pieni rakas ♥

Oletteko te onnellisia?