Blogiarkisto

1/14/2016

KIITOS


Kiitos Nipsu.

Kiitos että olit maailman pehmoisin koira.

Kiitos että nenäsi oli maailman suloisin.

Kiitos että herätit minut kaksitoista vuotta sitten joka aamu pusuilla.

Kiitos että jaksoit olla täällä paljon kauemmin kuin useimmat rotutoverisi.

Kiitos että olit ihan uskomattoman energinen loppuun asti.

Kiitos että olit 99% ajasta niin onnellinen.

Kiitos että olit mun luonani sillonkun kukaan muu ei ollut.

Kiitos että (ainakin nuorempana:D) piristit itkevää Petraa pusuilla ja rohkaisevilla hännänheilutuksilla.

Kiitos että sain leikkiä kanssasi piilosta ja muita leikkejä. Uskomatonta muuten että opit leikkimään piilosta kun et osannut antaa tassua, ja istuminen ja makaaminen meni myös aika usein sekaisin. 


Kiitos että olit kärsivällinen etkä purrut vaikka olin pienempänä varmasti välillä vähän vittumainen.

Kiitos että jaksoit kun käänsin korviasi väärinpäin ja rakkausmyrskyissä joskus heiluttelin päätäsi vähän puolelta toiselle.

Kiitos että istuit vihaisesti naamani päälle sen ainoan kerran kun päätin kokeilla mitä tapahtuu jos ärsytän sinua niin kauan että teet sille jotain.

Kiitos että olit maailman kaunein koira.

Kiitos että revit minut välillä väkisin pohjalta antamaan sulle vaikkapa juustoa.

Kiitos että tykkäsit kaikista minun kavereistani ja kehitit joidenkin kanssa ihan omia juttuja.
Kiitos että olit maailman hurmaavin koira.

Kiitos että levitit ympärillesi positiivista energiaa enemmäin kuin kukaan muu olento minun elämässäni.

Kiitos kun kusit kerran entisen poikaystäväni kotitalon eteisen matolle sen jälkeen, kun hänen äitinsä oli ikääsi kauhisteltuaan sanonut loppusi lähenevän. (harmi että teit sen pari kertaa myöhemmin talossa jonka asukkaisiin mulla oli vähän positiivisemmat fiilikset)

Kiitos että näytit tuon kyseisen idiootin ihmisen olleen väärässä, etkä meinanutkaan lähteä täältä muutamaan vuoteen.

Kiitos että jaksoit olla mukana kaikissa tempauksissa mitä me keksittiin.

Anteeksi että kokeilin joskus laittaa sukan sinun kirsuusi ihan vain nähdäkseni miten reagoit siihen. 

Anteeksi että tein sen uudestaan muutaman kerran.


Anteeksi että laitoin joskus juuston sisälle kurkun palaisen vain nähdäkseni syötkö sen.

Anteeksi etten tullut pois uimasta vaikka huusit rannalla kauhuissasi.

Anteeksi etten aina päästänyt sinua minun huoneeseeni.

Kiitos että annoit anteeksi nopeasti.

Kiitos että et unohtanut minua vaikka muutin pois kotoa.

Kiitos että olit aina niin innoissasi kun tulin kotiin.

Kiitos että jaksoit odottaa että ymmärtäisin. Toivottavasti muistan sen aina.

Kiitos että jätit jälkeesi - ja minun mieleeni - ihan uskomattoman ihania muistoja.

Kiitos että jäit elämään näin vahvasti minun sisimpääni.

2 kommenttia: