Juhannushölinää

Muistan kun olin joskus tosi pienenä mummun kanssa markkinoilla juhannuksen aikaan, mummu sanoi mulle että nyt on keskikesä ja päivä alkaa lyhenemään. Keskikesä? Miten voi olla keskikesä, jos kesäloma on vasta hetki sitten alkanut? Pitääkö kohta mennä taas kouluun? Enhän mä oo edes kerennyt tehdä mitään kesäjuttuja. Muistan olleeni aivan hermojen romahduspisteessä siitä, kuinka tuntuu ettei kesä ollut vielä kunnolla alkanutkaan, ja kuinka lyhyt tämä kaikista rakkain vuodenaikamme onkaan. Muistan jopa tirauttaneeni muutaman epätoivoisen kyyneleen.

Nyt kun katson pihalle, en edes ole hirveän surullinen. Pihalla on +14° ja siellä sataa vettä, eikä aurinko paista. Ja viime viikonloppuna oli juhannus. 

Vuonna 2015, ainakin Suomessa, se kertoo mulle että kesä alkaa ihan kohta. Ainakin mun mielestä juhannus on nykyään se, minkä jälkeen saa alkaa odottamaan kesää. Ehkä se sieltä vielä tulee. Tuntuu tokikin hieman pahalta katsoa sääennusteita..

Tänä juhannuksena ei tullut tehtyä juhannustaikoja, mutta ehkä vähän pientä noitumista. En lyönyt ketään koivunoksalla, ei tullut myöskään syötyä makkaraa, eikä uitua. Tähän viimeisimpänä mainittuun on kuitenkin viikonloppuna tulossa muutos, sillä lauantaina elämä johdattaa mut Helsinki-Vantaan lentokentälle T2-terminaaliin meikkiostoksille, ja sitä kautta erittäin turvallisen oloisella turkkilaisen lentoyhtiön lentokoneella kohti Turkkia ja Alanyaa. Siellä onkin jo +30. Saan yliviivata kohta ensimmäisen kohdan Bucket Listiltäni. 

En oo kerennyt vielä ollenkaan pakkaamaan tai muutenkaan miettimään reissua hirveästi, koska oon valvonut yöt, nukkunut päivät ja ollut illat töissä. Viikonloppuna kehuskeliin kovaan ääneen moneen otteeseen kuinka hyvin olenkaan viimeaikoina nukkunut, ja hetihän se tietysti kostautui. Onneksi mulla on perjantaina vapaata, ja koko päivä aikaa miettiä mitä laitan laukkuuni ja otan mukaani suurelle matkalle.